Kuuntelin ja katselin kaksi päivää Nordic Business Forumin puheita livestreamina. Ensisijaisesti kiinnostukseni kohdistui esityksiin sinänsä. Taustaltani olen puheviestinnän alan lisensiaatti, joten intohimo analysoida puheiden elementtejä kumpuaa syvältä selkäytimestä. Hienoa, että meillä Suomessakin on tapahtuma, joka nostaa julkisen puhekulttuurin arvostusta!
Vaikuttava puhe, vaikuttava toiminta?
Mikä sitten on vaikuttavan puheen kaava Nordic Business Forumin kattauksen perusteella? Melko standardi, väittäisin. Ensin esität tarkasti rajatun ongelman ja sitten reseptin ongelman ratkaisemiseksi. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi seikat, jotka liittyvät intorovertin haasteisiin pärjätä työelämässä tai se, että yritys ei kykene uudistamaan liiketoimintaansa muuttuvassa maailmassa.
Kuten mm. Anne Stenros jo ehti Linkedinissä arvioida, maalasi suurin osa puhujista hyvin yksinkertaista maailmankuvaa. On toisaalta ’heitä muita’, jotka eivät ymmärrä ja sitten ’meitä’, jotka ymmärrämme ja haluamme muuttaa maailmaa. Muutos on mahdollista, kun muutat ensin itseäsi ja suhtautumistasi toisiin noudattamalla puhujan antamia ohjeita.
Todellisuus on kuitenkin mutkikkaampaa. Elämme maailmassa, jossa ei ole valmiita ratkaisuja, kun ei välttämättä tiedetä vielä kysymyksiäkään.
Maailma muuttuu, oppiminen muuttuu
Taustaltani olen myös tutkijakoulutuksen saanut kehittävä työntutkija. Tältä pohjalta, varsinkin Forumin ensimmäisen päivän anti jäi sisällöltään varsin kevyeksi. Evolutionaarinen näkökulma organisaatioiden kehittämiseen, yhteisen merkityksen kirkastaminen ja jatkuva oppiminen ovat teemoja, joista on keskusteltu syvällisemmällä tasolla tutkijapiireissä jo parikymmentä vuotta. Tosin on erittäin hienoa, että teemat puhuttavat nyt myös yrityselämässä.
Viive kuitenkin todistaa muutoksen epäsynkronisuutta. Teknologia kehittyy nopeammin kuin ihmisen tavat toimia ja ajatella. Barack Obama totesikin kuvaavasti, kuinka koki presidentin toimen hyvin samankaltaiseksi kuin valtamerilaivan kipparin toimen.
Valtamerilaivan kuten ihmisorganisaation kurssi kääntyy hitaasti. Vieläkin hitaammin tuntuu muuttuvan käsityksemme oppimisesta. Kuitenkin, kun liiketoiminta muuttuu, myös oppimisen on muututtava.
Olemme pitkään eläneet teollisen massatuotannon kulta-aikaa. Massatuotannolle olennaista on tuottaa mahdollisimman suuria määriä, mahdollisimman vähäisillä tuotantokustannuksilla. Oppimisen kannalta tämä tarkoittaa, että teollisessa työssä on erikseen johtajien ja asiantuntijoiden taso, jonka tehtävänä on pohtia, miten työtä tulisi tehdä ja sitten se tuottava porras, jonka rooliksi jää omaksua ja noudattaa ylemmän portaan laatimia ohjeita.
Massatuotannon logiikka on juurtunut syvälle myös siihen tapaan, joilla pyrimme generoimaan oppimista. Tästä hyvä esimerkki on itse Nordic Business Forumin struktuuri. Yksi asiantuntija puhuu ja muut kuuntelevat. Livestreamina asiantuntijoiden puhe skaalautuu vielä suuremmalle kuulijajoukolle. Huippuunsa hiottu business-konsepti ja hyvä niin!
Tuntuu kuitenkin jokseenkin irvokkaalta, kun puhujagurut julistavat osallistavan yrityskulttuurin autuutta, jossa kaikilla on ääni ja toimijuus, kun samaan aikaan, muutama kymmentuhatta toimijaa istuu hiljaa ja omaksuu.
Tavallaan Nordic Business Forumin kaltaisissa seminaareissa asettaudumme passiivisen asiakkaan rooliin, joka ulkoistaa oman oppimisensa ylemmälle tasolle. Kalkuloimme ja arvioimme tilaisuuden antia sen mukaan, kuinka paljon aikaamme ja rahaamme olemme kahteen päivään investoineet ja saammeko vastinetta panostuksellemme. Pohdinkin, kuinka paljon potentiaalista joukkojen ajatuskapasiteettia jää tällaisessa struktuurissa piiloon?
Toisaalta tykkään itsekin seurata johtajaa. Tuntuu turvalliselta, kun jollain on valmis vastaus, jota seuraamalla voin uskoa saavuttavani onnen. Valitettavasti todellisuus ei toimi näin yksinkertaisesti. Todellisuuden ongelmia ei ratkaista pelkästään istumalla kerran vuodessa kaksi päivää hiljaa seminaarissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kompleksisia ongelmia voisi ratkaista. Kuten Barack Obama siteerasi John F. Kennedyä. ”Mikään ongelma ei ole liian mahdoton ratkaistavaksi. Olemmehan itse ne ongelmat luoneet.” Meidän tulee vain uudistaa tapaamme oppia ja ratkaista ongelmia.
Tarvitaanko tulevaisuudessa yrityksiä?
Nordic Business Forumin parhaan puheen pystin ojentaisin Don Tapscottille. Itselleni blockchainin idea avautui nyt ensimmäistä kertaa kunnolla. Räjäyttävä oli myös kysymys, tarvitsemmeko tulevaisuudessa ylipäänsä yrityksiä. Kun toiminnan koordinaatio ja taloudellisiin transaktioihin liittyvät sopimukset hoituvat entistä ketterämmin teknologian varassa, mikä jää yrityksen tehtäväksi?
Konkreettisena esimerkkinä Tapscott kertoi muusikosta, joka tuottaa hittikappaleen. Aikoinaan tämä olisi tienannut omaisuuden levymyynnillä, jota koordinoi hänen levy-yhtiönsä. Nykyäänkin rahavirta kulkee vielä levy-yhtiöiden kautta, joskin Spotifyn ja YouTuben kautta leviävä musiikki ei juuri mammonaa tekijöidensä laariin sada. Mutta entäpä, jos hittikappale itsenäisenä nomadina digitaalisilla alustoilla kulkiessaan voisi kantaa käyttöarvon lisäksi myös mahdollisuuden muuntaa tämä käyttöarvo vaihtoarvoksi? Blockchainin kaltainen teknologia voisi tehdä tästä utopiasta todellisuutta.
Ajatus yritysten ja organisaatioiden tarpeettomuudesta arvonluonnissa on kiinnostava. Usein esimerkiksi oppimista ajatellaan joko hyvin yksilö- tai organisaatiolähtöisesti: oppiminen on jotain, joka kasautuu pääomaksi joko yksilöön tai yritykseen. Mutta entäpä, jos kääntäisimmekin oppimisen fokuksen rakenteista arvonluonnin periaatteisiin sinänsä? Millaista arvoa tuotamme ja kenelle? Mitä siitä saamme vastineeksi? Miten arvontuotanto olisi parasta organisoida ja koordinoida, jotta arvon tuotanto puolin ja toisin olisi mahdollista?
Jos yrityksiä ei kohta tarvita, tarvitaanko enää Nordic Business Forumin kaltaisia tapahtumia? Sosiaalisen median silmälasein tarkasteltuna tällaisenaan tapahtuma näyttäytyy pelikenttänä osoittaa omaa statustaan organisaation hierarkiassa. Kuvat tilaisuudesta ja kommentit puheiden sisällöistä Linkedinissä todistavat varallisuudesta maksaa nelinumeroinen summa pääsylipusta.
Sheila Heenin sanoin, emme kuitenkaan voi syyttää tilanteesta yksittäisiä Nordic Business Forumin osallistujia. Olemme kaikki kontribuuttoreita todellisuudessa, joka palvoo karismaattisia sankarijohtajia ja pitää yllä myyttiä ylivertaisesta asiantuntemuksesta. Kuten Obama toteaa, on itsestään selvää, että johtajat hakevat nopeita voittoja maailmassa, jossa nopeista voitoista palkitaan.
Kasvun globaali todellisuus
Ensi vuonna Nordic Business Foorumin teemana on kasvu. Silloin toivottavasti kuulemme entistä enemmän kuulumisia niiltä maailman kolkilta, jossa valtaosa globaalista kasvusta tällä hetkellä tapahtuu. Odotankin innollani pääseväni analysoimaan esimerkiksi kiinalaista julkisen puheen kulttuuria. USA-Eurooppa –keskeisen maailmankuvan sisäistäneenä itselläni ei ole juuri siitä käsitystä.
FL Kirsi Kallio
Viimeisimmät kommentit