Toimittaja Johann Hari (2019) on kirjoittanut bestsellerin masennuksesta, sen syistä ja hoidosta. Teoksen tarkoitus on kritisoida nykymuotoisen länsimaisen lääketieteen tulkintaa masennuksesta aivojen kemiallisena vikatilana, jossa välittäjäaineen, serotiniinin, takaisinkytkentä on häiriintynyt.
Masennuksen diagnosointi aivojen aineenvaihdunnan häiriöksi on muutaman vuosikymmenen ajan tuottanut lääkeyhtiöille miljardivoitot. Masennuslääkkeitä syö säännöllisesti yksinomaan esimerkiksi Suomessa jo lähes kymmenesosa kansasta. Pitkälti lääkeyhtiöitä palveleva lääketieteellinen tutkimus ei siis syystä ole kyseenalaistanut lääkkeitä masennuksen ensisijaisena hoitomuotona.
Vaihtoehtoinen tulkinta
Teoksessaan Hari haastaa tulkinnan masennuksesta aivojen sairautena. Argumenttinsa hän pohjaa laajaan haastatteluaineistoon ja useisiin tieteellisesti validoituihin tutkimustuloksiin. Masennuksen todelliset syyt, samoin kuin mahdollisuudet toipua siitä, liittyvät Harin mukaan sosiaalisiin, psykologisiin sekä biologisiin tekijöihin.
Onko tässä jotain uutta, jotain sellaista, jota me masennuksesta kärsineet emme olisi jo havainneet? Sinänsä ei, mutta ainakin yksi tuore rohkea ajatus teosta kantaa. Hari väittää
masennuksen olevan sairauden sijaan järkevän ihmisen tapa reagoida järjettömään yhteiskuntaan.
Syyttävä sormi ei siis kohdistu vain lääketeollisuuteen vaan ylipäätään yksilöllisyyttä ja yksilön vastuuta korostavaan länsimaiseen elämäntapaamme. Poliittisesti on turvallisempaa tulkita sairaus yksilölähtöiseksi, kun myöntää mätä yhteiskunnan rakenteissa.
Työ on rikki, ei yksilö
Tarkastellaanpa Harin ajatuksia työssä jaksamisen ja viihtymisen näkökulmista. Esimerkiksi työuupumus on meillä tapana nähdä yksilön ongelmana. Uupunutta hoidetaan lääkkeillä ja hänet määrätään sairaslomalle toipumaan. Jossain vaiheessa toipilas saa kasattua voimiaan sen verran, että pääsee palaamaan töihin. Ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Sillä poikkeuksella tosin, että nyt yksilö turrutetaan lääkkeillä, joiden avulla työn rasitukset kestetään paremmin. Uupumusta siis hoidetaan pitkälti yksilön aivojen kemiallisena kuormitustilana.
Hari ei kiistä, etteikö masennus tai uupumus vaikuta aivojen kemialliseen toimintaan. Päinvastoin, hän tuo esiin useita aivojen kuvantamista hyödyntäneitä tutkimuksia, jotka osoittavat muutoksia aivojen rakenteissa. Sen sijaan Hari kyseenalaistaa tapamme hoitaa masennusta tarttumalla sen yksittäisiin seurauksiin, ei varsinaisiin syihin.
Yhteyden menettäminen
Mistä masennus sitten johtuu? Harin mukaan häiriötila ei rajoitu vain aivojen aineenvaihduntaan eikä se siten ole hoidettavissa yksistään serotiniini-vajetta paikkaamalla. Sen sijaan, mikä Harin mukaan viallisessa yhteiskunnassamme on häiriintynyt, on yhteyden menettäminen.
Hari listaa yhdeksän ilmiöitä, joiden suhteen olemme menettäneet yhteyden. Näitä ilmiöitä tulen tarkastelemaan blogisarjan seuraavissa osissa.
Viimeisimmät kommentit