Mainitsin kerran luennollani, kuinka saksalainen Georg Friedrich Wilhelm Hegel (1770 – 1831) on vaikutusvaltaisin 1800-luvun eurooppalainen filosofi. Eräs opiskelijani moitti minua vakavasta virheestä: Hegel ei ole vain 1800-luvun suurin eurooppalainen filosofi vaan koko Euroopan historian vaikutusvaltaisin ajattelija.
Pian eläköityvä Helsingin yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Reijo Miettinen on esitelmissään ja kirjoituksissaan suhteuttanut hegeliläistä ajatusmaailmaa nykyajan kilpailuyhteiskuntaan. Vaikka hegeliläinen filosofia on ohjannut valtiomme harjoittamaa koulutuspolitiikkaa koko sen olemassa olon ajan, vaikuttaa Hegel nyt ajankohtaisemmalta kuin koskaan.
Työ muokkaa ihmistä ja kiinnittää tämän yhteiskuntaan
Yksi Hegelin uraauurtavimmista ajatuksista liittyy työn merkitykseen ihmisarvoisessa elämässä. Hänen mukaansa työ ei ole vain työn tekijän ja työn sisällön yhteensovittamista vaan jatkuva prosessi, jossa ihminen muokkaa itseään ja kiinnittyy merkityksellisellä tavalla yhteiskuntaan. Esimerkiksi Karl Marx toteaa vuoden 1844 Käsikirjoituksessaan Hegelistä seuraavaa
”The outstanding achievement of Hegel is that he ”conceives self-creation of man as a process (…), grasps the essence of labour, and understands objective man –true, because real man– as an outcome of man’s own labor”.
Jos työ muokkaa ihmistä, mitä sitten tekee työttömyys? Suomalainen yhteiskunta on pelottavasti jakautumassa kahtia; heihin, jotka saavat mahdollisuuden kehittää itseään ja siten kiinnittyä yhteiskuntaan sekä heihin, joilla tätä mahdollisuutta ei ole.
Kaikille avoin sivistystyö yhteiskunnallisen luokkajaon esteenä
Hegel näkee yhteiskunnallisen luokkajaon ehkäisyn ratkaisuksi valtion tarjoaman kaikille avoimen sivistyksen ja koulutuksen. Voisikin siis ajatella, että suurtyöttömyyden aikaudella valtion tukemat, avointa sivistystyötä harjoittavat instituutiot nousevat arvoonsa yhteiskunnallisen vakauden ylläpitäjinä. Koulutuspoliittiset leikkaukset mm. vapaasta sivistystyöstä ja aikuisopintotuesta kuitenkin kaventavat kansalaisten mahdollisuutta kehittää itseään ja siten edesauttavat syrjäytymistä.
Tulonsiirrot pitävät työttömät hengissä, mutta eivät kiinnitä heitä yhteiskuntaan. Jäykkä tulonsiirtomalli voi toimia jopa tulppana yhteiskunnalliselle kiinnittymiselle. Esimerkiksi avoimen yliopiston luennolla työtön opiskelija ei uskalla opiskella ”liikaa”, jottei menetä työttömyystukiaan. Vastaavasti luennoitsija, työtön tohtori, ei uskalla opettaa ”liikaa” jottei joudu karenssiin. Samaan aikaan toimintaympäristöjen nopeat muutokset vaativat elinikäisen oppimisen mahdollisuutta enemmän kuin koskaan.
Avoimen yliopiston opettajana olen vuosien varrella saanut kohdata lukuisia sivistyneitä ja sosiaalisia keski-ikäisiä asiakkaita, jotka ovat saattaneet olla työttömänä lähes koko aikuisuutensa ajan. Sinnikkäästi he jaksavat kehittää itseään ja kiinnittää itsensä yhteiskuntaan. Tällaisten lähimmäisten kohtaaminen kiinnittää myös minut opettajana yhteiskuntaan ja tuottaa merkityksellisyyden kokemusta.
Viimeisimmät kommentit