Narsistijohtaja hajottaa ja hallitsee

Macchiavellin Il Principe, Ruhtinas, on arkkityyppi, jonka kaikki tunnistavat elämästään.

Hallitsija säilyttää valtansa estämällä ja ehkäisemällä omaa asemaansa uhkaavien ryhmittymien syntymisen. Tyypillisiä keinoja tähän ovat lahjonta ja kiristys, joissain tapauksissa myös vangitseminen ja surmaaminen. Tämä ”hajota ja hallitse”-johtamisstrategia loi status quon, joka mahdollisti antiikin Rooman hajanaisen imperiumin koossa pysymisen.

Samaan tapaan narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ”hajottaa ja hallitsee” lähipiiriään. Narsistinen vanhempi lokeroi lapsensa joko kilteiksi tai tuhmiksi. Saa nämä kilpailemaan keskenään vanhemman huomiosta, juonimaan toistensa selän takana yhteisen rintamalinjan muodostamisen sijaan.

Narsistina puoliso joko suoraan vertaa tai vihjaa naapurin miehen olevan aina hitusen omaa ahkerampi ja komeampi. Tavoitteena on pitää kumppani varpaillaan. Olemaan mustasukkainen naapurin miehelle ja samalla jättämään huomiotta narsistisen puolison oma tökerö käytös.

Työyhteisössä narsistijohtaja pitää hovia. Porukasta erotetaan ’hyvikset’ ja ’pahikset’. On oikein nauraa yhdessä yhdelle ja saada tämäkin nolona nauramaan itselleen. Mutta narsistille ei koskaan saa nauraa tai hän loukkaantuu verisesti.

Miten suojautua?

Miten suojautua narsistin peliltä? Suojattomampia ovat lapset, jotka eivät tiedä paremmasta. Musertunut itsetunto saa puolestaan narsistin puolison pysymään uskollisena.

Työelämässä narsisteja esiintyy paljon aloilla, joissa ollaan hyvin riippuvaisia valtaa pitävistä. Työtä tehdään tyypillisesti projeki- tai tuntiperusteisesti ilman vakituisen työsuhteen tuomaa turvaa. Tällaiset työsuhteet ovat yleisiä akatemiassa, taidepiireissä ja mediayhtiöissä.  #Metoo-liike paljasti epäkohtia, mutta valitettavasti vain jäävuoren huipun. ”Hajota ja hallitse” on edelleen syvään juurtunut johtamisen perusstrategia.

On kuitenkin vaarallista alkaa syyllistämään yksilöitä narsisteiksi. Syyttely ei johda mihinkään. Käytämme itse narsistista toimintatapaa, jos näemme syyn aina jossain toisessa.

Yksi hyväksi havaittu suojautumiskeino on tunnistaa, milloin on nappula toisen pelissä. Hämärtyvätkö omat tavoitteesi ja arvosi? Kilpailetko esimiesten huomiosta taktikoimalla kollegoitasi vastaan? Jos et ole narsisti, tunnet

syyllisyyttä edetessäsi muiden kustannuksella.

Pomon miellyttäminen työn merkityksenä

Filosofi Immanuel Kant kirjoittaa, kuinka kypsyessään siirrymme vierasmäärittyneisyyden tilasta itsemäärittyneisyyteen. Aikuinen kypsä ihminen ei tarvitse muita kertomaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän tuntee sen itse.

Tunne-elämältään lapsen tasolle jäänyt narsisti sen sijaan janoaa muiden arvostavaa katsetta ollakseen olemassa. Toisaalta, myös narsistin uhri antaa muiden määritellä itsensä.

Narsistijohtajan uhria motivoi tarve miellyttää pomoa. Tunneyhteys varsinaiseen työn kohteeseen voi jopa kokonaan rikkoontua. Sairaanhoitaja ei siis esimerkiksi koe työn imua tuottaessaan potilaalleen hyvää hoitoa vaan saadessaan esimieheltään kiitosta. Työssä koettu mielihyvä on täysin riippuvaisia narsistin ailahtelevista mielialoista.

Pilliin viheltäminen ja irrottautuminen pelistä ei ole helppoa. Kapinoija saa helposti hankalan työntekijän maineen, jonka varsinkin erikoisimmilla aloilla on vaikea enää työllistyä.

Vaikka näennäisesti pääsisi irti, on narsisti saanut istutettua äänensä uhriinsa. Meillä, joilla tuo itu on saatu perinnöksi lapsuudenkodista, on tapana hakeutua aina uudestaan ja uudestaan narsistisiin suhteisiin. Ne ovat niin tuttuja ja turvallisia.

Alistava ääni pään sisällä kasvaa ja kasvaa. Jossain vaiheessa tämä loinen tuhoaa sinut, jos et tietoisesti pyri sitä vaientamaan.

Huutaako vai antaa olla?

Karkeasti narsistit voi jakaa kahteen kategoriaan. Niihin, jotka rakastavat aktiivista konfliktia ja niihin, joiden aggressio on passiivista. Ensimmäisen ryhmän strategiana on huutaa ja raivota. Toinen ryhmä eristää ja pitää mykkäkoulua.  Kummankin strategian tavoitteena on kerätä toisten huomio.

Maltti on valttia lasten kasvatuksessa, niin myös narsistisen aikuisen. Nuorena koin tarvetta hypätä kadun toiselle puolen, kun narsistinen ex-pomo käveli vastaan. Tänään ymmärrän, että parempi strategia on kohdata kiusaajansa kasvoista kasvoihin aurinkoisesti hymyillen.

Toinen hyvä keino ”hajota ja hallitse” -johtamisen kitkemiseksi on keskustella asiasta työkavereiden kanssa. Ei käpertyä itseensä vaan siirtää huomionsa kollegaan ja kysyä, miten sinulla menee. Kysyä sitä vaikka siltä narsistilta, jolla todennäköisesti menee kaikkein heikoiten.

FL Kirsi Elina Kallio