Olen kirjaimellisesti kasvanut kirjojen keskellä. Lapsuuden kotini seinät oli vuorattu kirjahyllyillä. Meillä joko luettiin tai urheiltiin aina.
Sama jatkuu nykyään Siuron kodissani. Täällä ovat sijoitettuna paitsi kaikki perimäni lapsuuden kotini kirjat myös eläköityneen professorimieheni kokoelmat. Pihallemme on pitänyt pystyttää kokonaan uusi rakennus kirjoja varten.
Kirjoittaminen kodin perintönä
Olen myös kirjoittanut lähes aina. Voitin ensimmäisen kirjoituskilpailuni juuri, kun olin oppinut kirjoittamaan. Voitokas tarinani kertoi – yllätys, yllätys – Elinasta ja noita Pompelipossasta. Yläasteella voitin palkintoja runoillani, ja häpesin sitä silmät päästäni.
Aikuisiässä kiinnostuin tieteestä ja tutkimuksesta. Kirjoittamiseni rajoittui pitkälti akateemisiin tutkimusartikkeleihin ja esitelmiin – ja tieteen kielihän on englanti.
Kun sitten akatemiassa nousi seinä pystyyn, kiinnostuin asiantuntijayrittäjyydestä. Ryhdyin omaksi ilokseni kirjoittelemaan blogeja tutkimistani ja opettamistani aiheista. Huomasin, että ne herättivät kiinnostusta, ja some-seuraajieni joukko kasvoi ja kasvoi.
Melko tarkalleen vuosi sitten päätin, että seuraava askel on kirjoittaa kokonainen kirja. Miksi en minä, jos kaikki muutkin?
Tätäkin blogitekstiä lukee varmasti iso joukko teitä, jotka ovat suuresti vaikuttaneet siihen, että vihdoin rohkenin. Kiitos!
Mitä opin kirjoittaessani bisnes-kirjan?
Mitä sitten opin kirjaprosessini aikana? Listaan alle tärkeimmät havaintoni.
1. Tärkeintä ei ole, MITEN kirjoittaa vaan KUKA ja MITÄ kirjoittaa.
Tieteellisiä artikkeleita olen kirjoitellut sellaisista aiheista kuin ”prosessiautomaatiotoimittajan ja tämän asiakkaan yhteiskehittelevä oppiminen sellutehtaalla”.
Tämä ei ole kovin seksikäs aihe. Tiedeartikkelini ovatkin herättäneet kiinnostusta lähinnä aasialaisissa insinööritieteilijöissä ja suomalaisissa kehittävissä työntutkijoissa. Eivät suomalaisissa yritysjohtajissa tai niin kutsutussa suuressa yleisössä.
Bisneskirjoissa pitää olla seksikäs aihe. Kaikkein seksikkäintä olisi tietysti kirjoittaa tunnejohtamisesta, inhimillisyydestä tai ChatGPT:stä
Minä kirjoitin modernista johtamisesta. Siitä, miten työsuhteiden johtamisesta on kilpailuedun vuoksi siirryttävä systeemisempään toiminnan johtamiseen. Kukapa ei haluaisi olla moderni johtaja?
Okay, aiheeni on siis seksikäs. Se ei kuitenkaan vielä riitä bisnes-kirjoittamisessa. Myös kirjoittajan täytyy olla mediaseksikäs. Luulenpa, että ilman viime vuosina systemaattisesti hankkimiani verkostoja en olisi edes saanut kustannussopimusta. Vaikka siis tekstini olisi ollut Nobelin arvoista.
Tästä päästäänkin seuraavaan oppiin:
2. Bisneskirja-bisnes on bisnestä.
On varmaan kahdenlaisia bisneskirjoittajia. Heitä, jotka rakastavat kirjoittamista, sanojen leikkiä itsessään, ja sitten on heitä, jotka kirjoittavat saadakseen äänensä kuuluville ja tärkeäksi kokemansa asian esille.
Minä kuulun jälkimmäisiin. Missioni on tehdä työelämästä meille kaikille tuottavaa ja turvallista. Tätä missiota toteutan organisaatiokonsulttina, valmentajana ja luennoitsijana.
Kirjailijana intresseissäni on saada kirjalleni niin monta lukijaa ja äänikirjalle kuulijaa kuin mahdollista. Kirjalla ei sinänsä rikastuta vaan sen herättämällä kiinnostuksella. Kirja on siis puhtaasti yritystoimintani markkinointia, oman osaamiseni esiin nostoa.
Minulla ei myöskään ole mitään ylevää tavoitetta jättää merkkiäni maailmaan. En pelkää kuolevaisuuttani vaan tätä elämääni elämää. En soisi viettäväni lyhyttä aikaani maan päällä murehtien joka hetki, millä seuraavan kuukauden laskut maksetaan. Suoraan sanottuna kirjoitin kirjan, jotta saan myytyä työtäni.
Toisin kuin bisneskirjailija Kirsi Elinalle, tutkija-Kirsille ei ollut tärkeää, että joku luki artikkelini tai muun tiedejulkaisuni. Tutkijana tärkeintä oli saada sisältöä tutkijan ansioluetteloon ja yliopiston portfolioon. Viroista ja apurahoista kilpailtaessa on tärkeää, että julkaisuluettelon pohjalta hahmottuu tietty ’tutkijaprofiili’
Bisneskirjan sen sijaan on herätettävä suuren yleisön huomio ja kiinnostus. Siksi bisneskirjoittaminen on myyntiä alusta hamaan loppuun koko kirjan elinkaaren ajan.
3. Tullakseen kirjailijaksi, kirjaidea täytyy ensin myydä kustantajalle.
Nykymaailmassa väylät tulla kirjailijaksi ovat laventuneet. On suhteellisen helppoa julkaista tuotoksensa digitaalisessa formaatissa omakustanteena ja markkinoida sitä sosiaalisessa mediassa.
Esikoiskirjailijana tarvitsin kuitenkin jonkinlaisen auktoriteetin tunnustamaan kirjoittamiseni. Vähän samaan tapaan kuin että kuka tahansa voi tutkia asioita mutta ollakseen ’oikea’ tutkija, täytyy tekstiesi käydä läpi referee-prosessi. Tarvitsin siis arvostetun kustantajan.
Kustantajan metsästyksessä näen yhtymäkohtia tieteellisen kirjoittamisen ja bisnes-kirjoittamisen välillä. Kummassakin oma idea ja suunnitelma tulee myydä rahoittajalle.
Suomessa tutkimusta rahoittavat useimmiten yleishyödylliset säätiöt ja valtio. Periaatteessa rahoittajan intressit eivät saisi sanella tutkimusjulkaisun sisältöä, mutta yhä useampi kaupallinen taho haluaa omista intresseistään johtuen rahoittaa esimerkiksi tietynlaista tutkimusta.
Ajattelen, että bisneskirjan kustantajalla ei niinkään ole intressiä sanella kustantamiensa teoksien sisältöjä. Kaupallinen intressi on kuitenkin selkeä: kirjan on myytävä.
Kirjoittajan halua edistää ajatustensa levinneisyyttä ja kustantajan tavoitetta myydä, voi pitää kumpaakin tahoa hyödyttävänä win-win yhteistyönä. Kustantajan intressi myynnille on kuitenkin laadullisesti erilainen kuin minulla valmennusyrittäjänä. Kustantaja ei nimittäin välttämättä suoraan hyödy siitä, että kirjailijan yritys saa asiakkaita.
Siksi on hyvin ymmärrettävää, että kustantaja haluaa jakaa riskiä. Kun oma kustantajani sopimusta solmiessa kysyi, kuinka monta kappaletta kirjaani aion itse ostaa, en ollut yllättynyt. Jos olisin vastannut että nolla, olisi se tarkoittanut samaa kuin että en itsekään usko kirjaani. Kuka haluaisi kustantaa kirjaa, johon ei usko edes sen kirjoittaja?
Riskini kannatti, sillä olen myynyt lähes kaikki kaksisataa kappalettani muutamassa viikossa.
4. Kirjailijuus on jatkuvaa myyntiä.
Tiedemaailmassa homma on tehty, kun julkaisu on ulkona. Bisnes-kirjoittajan kovin urakka alkaa kuitenkin vasta tässä kohtaa. Nyt tuote on valmis. Ei riitä, että tuote myydään vaan tuotteella pitää myös tehdä myyntiä.
Sosiaalisessa mediassa saatamme joskus ihmetellä, miksi tutkija postaa tiedonannon ”artikkelini on julkaistu”. Miksi tutkija ei tiedonannon sijaan kerro, millaisia asioita hänen artikkelinsa sisältää? Kaikki kansainvälisen tason tutkimusta tehneet kuitenkin tietävät, kuinka suuren työn ja pitkän ajan yksi pieni referee-julkaisu on vaatinut. On saavutus sinänsä saada teksti julkaistuksi.
Yleensä on vaikeampi rajoittaa tekstiä tiiviiseen noin 6000 – 8000 sanan artikkeliin kuin kirjoittaa kokonainen kirja. Itselleni olikin varsin terapeuttista antaa kerrankin näppiksen laulaa. Kolmesataa sivuinen teokseni syntyi muutamassa kuukaudessa, kun yhden tutkimusartikkelin hinkkaamiseen olen saanut tuhrautumaan vuosikausia.
Asiantuntijayrittäjä hyötyy luomuksestaan sekä kirjaa kirjoittaessa että sen julkaisun jälkeen. Kirjasta saa sisältöä blogipostauksiin ja materiaalia puheisiin sekä valmennuksiin parhaimmillaan vuosiksi.
Nämä kirjaan pohjautuvat sisällöt eivät vielä sinällään tuo kirjoittajan yritykselle kauppaa vaan kiinnostuneille täytyy kohdentaa räätälöityä markkinointia omista palvelutuotteista. Samaan aikaan on hyvä edistää myös kustantajan myynnillistä intressiä myydä kirjaa kappaletavarana. Jos siis haluaa vielä kirjoittaa toisenkin bisnes-kirjan.
Nyt kerroin omat oppini. Haluaisitko jakaa omasi?
Kirsi Elina Kallio
Tutustu teokseen: www.modernijohtaja.fi
Tutustu kirjoittajaan: www.kirsielinakallio.fi
#modernijohtaja#johdatoimintaa#kasvunkatalyytti#reimaginingwork#businessauthor
Viimeisimmät kommentit